mitä synnytykseen valmistautuminen oikeastaan tarkoittaa?

Eräs asiakkaani sanoi ensimmäisen valmennustapaamisemme jälkeen: ”Vau. Nyt minä tajuan, miten vähän minä oikeastaan tiedän.”

Oivallus toi hetkeksi mukanaan myös stressiä. Mitä enemmän synnytyksestä ymmärtää, sitä selvemmäksi voi tulla, kuinka paljon siinä on sellaista, mitä emme voi etukäteen tietää tai hallita. Ja ehkä juuri siinä on yksi synnytykseen valmistautumisen tärkeimmistä oivalluksista.

Tiedon tarkoitus ei ole tehdä synnytyksestä hallittavaa. Parhaimmillaan se auttaa luottamaan siihen, ettei kaikkea tarvitse hallita.

Tietoa tarvitaan – mutta mihin?

Tieto synnytyksen fysiologiasta, vaiheista, vaihtoehdoista ja oikeuksista auttaa ymmärtämään, kysymään ja tekemään valintoja silloin, kun niitä tarvitaan. Mutta tiedolla on myös toinen tehtävä: se voi tuoda turvaa silloin, kun mitään ei tarvitse ratkaista.

Toinen asiakkaani kuvasi olleensa synnytyksessä niin syvällä omassa kuplassaan, että hän lähinnä tunnisti kokemastaan asioita, joihin oli valmistautuessaan perehtynyt: ”Ahaa. Tätä minä nyt koen”.

Hänellä oli käytössään rentoutusharjoituksia, hengitys, liikkeitä ja muita keinoja, mutta hän ei kokenut tarvetta tehdä niistä mitään. Hän seisoi paikallaan, otti supistukset vastaan ja antoi synnytyksen tapahtua. Tieto oli mukana, mutta se ei vaatinut häntä tekemään mitään.

Synnytys ei ole suoritus

Synnytykseen voi valmistautua opettelemalla hengityksiä, liikkeitä, asentoja ja erilaisia tapoja kohdata synnytyksen intensiteettiä. Kaikilla niillä voi olla paikkansa. Mutta samalla synnyttämisestä voi huomaamatta tulla suorittamista: Muistanko tehdä oikeita asioita? Pitäisikö minun liikkua enemmän, hengittää paremmin tai auttaa synnytystä etenemään?

Sama suorittaminen voi jatkua vielä synnytyksen jälkeen. Omaa kokemusta saatetaan käydä läpi pohtien, teinkö jossain kohdassa väärin, olisinko voinut saada synnytyksen etenemään nopeammin tai olisiko jokin lopputulos ollut vältettävissä, jos olisin itse toiminut toisin. Minusta synnytykseen valmistautumisen ei pitäisi lisätä tätä taakkaa.

Keinoja ei opetella siksi, että synnyttäjän pitäisi osata käyttää niitä oikealla hetkellä tai saada niiden avulla synnytys etenemään tietyllä tavalla. Niitä opetellaan, jotta vaihtoehtoja on silloin, kun niitä tarvitaan.

Eräs asiakkaani kiteytti tämän synnytyksensä jälkeen hyvin:

”On vaikea edes käsittää, miten vahvasti sinun energiasi ja antamasi tieto oli mukana synnytyksessä, vaikka tietoisella mielellä ei niin primitiivisessä tilassa oikein kuskin paikkaa ole.”

Juuri tässä on minulle tiedon ja tietoisuuden ero. Tieto auttaa ymmärtämään ja toimimaan silloin, kun toimimista tarvitaan. Tietoisuus auttaa tunnistamaan, milloin voi luottaa, heittäytyä ja antaa tapahtua.

Tähän minä haluan valmentaa

Omissa valmennuksissani en halua vain täyttää synnyttäjän mieltä tiedolla tai antaa mahdollisimman suurta työkalupakkia synnytystä varten. Haluan antaa riittävästi ymmärrystä ja keinoja, jotta niitä on käytettävissä silloin, kun niitä tarvitaan – mutta samalla rakentaa luottamusta siihen, ettei kaikkea tarvitse tietää, tehdä tai hallita.

Synnytyksessä voi tulla hetkiä, jolloin täytyy kysyä, arvioida ja tehdä valintoja. Ja hetkiä, jolloin voi vain tunnistaa:

Minun ei tarvitse tehdä juuri nyt mitään.

Voin olla tässä.

Voin antaa tämän tapahtua.

Ehkä synnytykseen valmistautumisen tarkoitus ei ole tietää niin paljon, että pystyisimme hallitsemaan synnytystä – vaan tietää riittävästi, jotta uskallamme lopulta päästää irti.